Kennel Jo-Kin's

Johannan elämään on kuulunut eläimiä aivan pienestä asti ja hänen ensimmäinen oma koiransa oli saksanpaimenkoira, jonka kanssa hän osallistui muutamiin tottelevaisuuskisoihin, pärjäten todella hyvin. Johanna myös koulutti erittäin älykkääksi osoittautuneen uroksen rauniokoiraksi.  

Johanna asui vielä Ruotsissa, kun hän eräänä päivänä oli agilitykentällä saksanpaimenkoiransa kanssa. Ohjaaja saapui paikalle ja ensitöikseen näytti, kuinka rata kuuluu mennä. Ohjaajan, Annika Malmhälin, koira oli pieni ja pitkäkarvainen shih tzu. "Ei voi olla totta. Onko noilla oikeasti aivot?" Johannan oli pakko saada lisää tietoa rodusta.

Johanna luki paljon rodun historiaa ja halusi tutustua rodun kasvattajiin sekä tietysti itse koiriin. Hän hoiti toisten shih tzuja ja kierteli eri kenneleissä. Hänen tapaamansa agility-ohjaaja, Annika, oli myös kasvattaja. Annikan Suki-Yaki's kenneliin Johanna pääsi kenneltytöksi, eli hoitamaan koiria ja oppimaan. Annikasta tuli hänen hyvä ystävänsä ja Johannan ensimmäinen shih tzu oli tietenkin hänen ystävänsä kasvatti; (FIN MVA S MVA) Suki-Yaki's Dainty V.I.P. kutsumanimeltään "Vippi".

Shih tzut veivät Johannan täysin mukanaan, eikä hän ole sen koommin vaihtanut rotuaan. Hän muutti Suomeen ja hankki itselleen kennelnimen Jo-Kin's. Kennelin ensimmäinen pentue syntyi 1988 - kaksi kulta-valkoista shih tzu vauvaa. Suomessa rotu oli harvinainen, mikä loi omat haasteensa kasvatustyölle. Shih tzu ei vieläkään ole Suomessa kovin yleinen, toisin kuin Ruotsissa, jossa shih tzut olivat ja ovat edelleen hyvin suosittuja.
Tiedot kaikista pentueista ja kaikkien Jo-Kin's -koirien sukutaulut löytyvät kennelliiton sivuilta.

Vuonna 1987 tapahtui myös jotain muuta merkittävää. Ennen kuin Johanna ehti muuttaa takaisin Suomeen, hän synnytti terveen tyttövauvan - Jennikan.

Minä olen siis syntynyt keskelle kenneliä, joten se on kai minulla jotenkin "verissä". En ole koskaan elänyt päivääkään ilman shih tzua ja elämääni ovat aina kuuluneet astutukset, synnytykset ja näyttelyt. Koirat ovat aina olleet minulle tärkeitä ja läheisiä. Olen myös harrastanut ratsastusta ja meillä on ollut kaksi kissaa. Tällä hetkellä perheeseeni kuuluu shih tzujen lisäksi yksi lk dove poikahiiri.

Johanna päätti lopettaa kasvattamisen, kun pikkuveljeni olivat syntyneet 1990-luvun lopulla. Vuosituhannen vaihtumisen ja Keravalle muuton jälkeen meillä oli enää yksi shih tzu uros "Borje" (Suki-Yaki's Yield to Temptation). Veljeni olivat kasvaneet ja minä olin pian täysi-ikäinen. Silloin Red-Deego kennelin Irina ja Kirsikka pyysivät saada käyttää Borjea jalostukseen. Minä innostuin - en halunnut elää ilman shih tzua, eikä Borje ollut enää mikään nuori poika. Red-Deegon siskokset lupasivatkin meille yhden pennuista.

Tästä pentueesta syntyi ensimmäinen oma shih tzuni Red-Deego Rebel Romance, tutummin "Dippi". Ei mennyt kauaa, kun halusin myös aloittaa shih tzujen kasvattamisen. Äiti suostui aloittamaan kaiken jälleen alusta ja minä aloin lukea kirjoja ja kävin kasvattaja-kurssin.

Nyt olemme aloittaneet kasvattamisen yhdessä ja työntyneet jälleen syvälle shih tzujen ihmeelliseen maailmaan. Jo-Kin's kennelin taru ei siis ole lopussa, vaan kasvatustyö jatkuu nyt hieman erilaisella kokoonpanolla. Päämäärämme on jatkaa täydellisen shih tzun metsästystä, niin ulkonäön, luonteen kuin terveydenkin osalta. Tällä kertaa minä toimin oppi-tyttönä ja Johanna opettajana.

 Jennika on:

- Shih tzu ry:n jäsen
- Suomen kenneliiton jäsen
- Shih tzu ry:n hallituksen jäsen sekä jalostustoimikunnan jäsen ja sihteeri
- Jalostusneuvoja (käynyt kennelliiton jalostusneuvojan peruskurssin)
- Allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen
- Käynyt kasvattajan peruskurssin