Our story

Johanna with her first Shih Tzu "Vippi"

In early 80's Johanna Kinnari, a young woman about 20 years old, was at the agility field with her german shepherd. Agility was a new dog sport which had just arrived to Sweden, and because Johanna had already tried (and succeeded in) everything else with her schäfer, she wanted to see what this new thing was all about.   

She had always hated all the little "yap yap" dogs, who were not only stupid but also irritating, so you can imagine how she was more than amazed when she saw their agility teacher's dog for the first time - a little Shih Tzu in full lenght coat! "What the..!?" she tought "Do those have BRAINS?"   

And so it happened that she had to get more information about this unusual, smart little breed. And that is how she also met her mentor, Annika Malmhäll (kennel Suki-Yaki's, Sweden), and how she started the long road to become first a Shih Tzu fancier and later also a breeder.

- - -

Kaikki alkaa 80-luvulta, jolloin Johanna tutustui shih tzuihin. Johannan ensimmäinen, itse hankittu oma koira oli saksanpaimenkoira "Athos", jonka kanssa hän lenkkeili ja harrasti erilaisia koiraurheilulajeja, sillä Johanna oli itsekin kova urheilemaan. Johanna ja Athos osallistuivat muun muassa tottelevaisuuskisoihin, pärjäten todella hyvin, ja kipinä syttyi myös pelastuskoiratoimintaan. Johanna koulutti erittäin älykkääksi osoittautuneen uroksensa esimerkiksi rauniokoiraksi.

Johanna asui vielä Ruotsissa, kun agility oli juuri saapunut Ruotsiin uutena koiraurheilulajina. Ohjaaja saapui paikalle ja selosti uuden lajin perusperiaatteet. Sitten oli aika antaa esimerkki, kuinka radalla kuuluu liikkua koiran kanssa. Ohjaajan, Annika Malmhälin, koira oli pieni ja pitkäkarvainen shih tzu. "Ei voi olla totta.. Onko sillä aivot?" Johanna oli aina pitänyt pieniä koiria räkyttävinä, huonokäytöksisinä ja hiukan tyhminä. Hän oli Athoksen kanssa nyrpistellyt nenäänsä toisten "pikku-fifeille", eikä ollut nyt uskoa silmiään. Hänen oli pakko saada lisää tietoa tästä kumman viisaasta pikkukoirasta.

FI SE Ch Suki-Yaki´s Dainty V.I.P. "Vippi"

When Johanna got interested in this lovely breed, she got an advice to study as much as she could the breed history. And that is what she truly did. She was also a sort of an apprentice in many Shih Tzu kennels in Sweden, helping with everything; grooming, feeding, cleaning, whelping. After a long period of being "a kennel girl" (and much of begging and promising) she got her very first Shih Tzu. 

FI SE Ch Suki-Yaki's Dainty V.I.P. "Vippi" was a golden-white bitch co-owned with the breeder, her friend and mentor, Annika. Johanna started showing Vippi in the rings and got nice results.

- - -

Johanna luki paljon rodun historiaa ja tutustui rodun kasvattajiin sekä tietysti itse koiriin. Hän toimi kenneltyttönä, eli hoiti toisten shih tzuja ja kierteli eri kenneleissä, ympäri silloista kotimaataan Ruotsia. Hänen tapaamansa agility-ohjaaja, Annika, oli sattumoisin myös shih tzu -kasvattaja. Annikan Suki-Yaki's kenneliin Johanna pääsi kenneltytöksi, eli hoitamaan koiria, mutta samalla myös oppimaan ja opettelemaan shih tzujen kasvatusta. Annikasta tuli hänen oppiäitinsä ja erittäin hyvä ystävänsä. Ei siis ole ihme, että Johannan ensimmäinen shih tzu oli tietenkin hänen ystävänsä kasvatti; FIN MVA S MVA Suki-Yaki's Dainty V.I.P. kutsumanimeltään "Vippi", joka tuli Johannalle pitkällisen keskustelun jälkeen sijoitukseen.

Ch Suki-Yaki´s Glamour Lady Of The Galaxy "Astrid"


After Vippi had had her first puppies at the breeder, Johanna applied for her own kennel name Jo-Kin's in 1987. The very same year Johanna also gave birth to me, Jennika. I was born in Sweden, but moved soon after my birth to Finland, where also the first litter was born in 1988 after Suki-Yaki's Dainty V.I.P. and Suki-Yaki's Guest Of Honour. 

Annika remained as Johanna´s mentor and became also my godmother. I grew up in the middle of the kennel among all the Shih Tzus, and a few other pets too. I learned how to walk by taking support on a Shih Tzus back, my favourite playmate was a Shih Tzu called "Muru" (Ch Suki-Yaki's Just An Illusion) and at the age of 3 I got my "own" Shih Tzu called "Essi" (Ch Jo-Kin's Especial Chosen).

Johanna had some very nice results with her breeding and was also an active member in the Finnish Shih Tzu Club. When I went to school we lived at a farm house (but we did not have livestock) and in my life there were also horses, bunnies, chickens, lambs, cows, birds and cats. 

- - -

Shih tzut veivät Johannan täysin mukanaan, eikä hän ole sen koommin vaihtanut rotua. Hän muutti takaisin Suomeen ja hankki itselleen kennelnimen Jo-Kin's. Kennelin ensimmäinen pentue syntyi 1988 - kaksi kulta-valkoista shih tzu vauvaa. Suomessa rotu oli harvinainen, mikä loi omat haasteensa kasvatustyölle. Shih tzu ei vieläkään ole Suomessa kovin yleinen, toisin kuin Ruotsissa, jossa shih tzut olivat ja ovat edelleen hyvin suosittuja.

Vuonna 1987 tapahtui myös jotain melko merkittävää. Ennen kuin Johanna ehti muuttaa takaisin Suomeen, hän synnytti terveen tyttövauvan. 

Olen siis syntynyt keskelle kenneliä, joten se on kai minulla jotenkin "verissä". En ole koskaan elänyt päivääkään ilman shih tzua ja elämääni ovat aina kuuluneet astutukset, synnytykset ja näyttelyt. Koirat ovat aina olleet minulle tärkeitä ja läheisiä. Olen myös harrastanut ratsastusta ja meillä on ollut kaksi kissaa.

Jo-Kin's Beeb-Apa-Loola "Viivi" and me


When we moved to the city, I was about 9 years old. The breeding and showing had slowed down a bit from the early days and we had some rough times - economy was very low in Finland and no-one wanted to buy puppies. It was considered lucky if one had a job. 

At that time my little brothers came to the world, in 1996 and 1998. After that Johanna slowly stopped breeding and showing. We also had much death in our lives at the time, and that made my mother very sad and unwilling to continue her hobby. As a child I had competed few times in child and dog competition, but that was all. I did not groom dogs or show them when I was a teenager. And when mom stopped breeding, all the "doggy business" was soon forgotten.

However, in 2005 when we had only one Shih Tzu, a male called "Borje" (Suki-Yaki's Yield to Temptation), at home, kennel Red-Deego asked if they could use our male for breeding. After some thinking Johanna agreed and "Borje" sired one litter. From that litter I got my first own (really my own) Shih Tzu called "Dippi" (FI EE LT Ch Red-Deego Rebel Romance). 

- - -

Johanna päätti lopettaa kasvattamisen, kun pikkuveljeni olivat syntyneet 1990-luvun lopulla. Vuosituhannen vaihtumisen ja Keravalle muuton jälkeen meillä oli enää yksi shih tzu uros "Borje" (Suki-Yaki's Yield to Temptation). Veljeni olivat kasvaneet ja minä olin pian täysi-ikäinen. Silloin Red-Deego kennelin Irina ja Kirsikka pyysivät saada käyttää Borjea jalostukseen. Minä innostuin - en halunnut elää ilman shih tzua, eikä Borje ollut enää mikään nuori poika. Red-Deegon siskokset lupasivatkin meille yhden pennuista.

Red-Deego Rebel Romance 5 months old

 The start was rocky. I did not know how to groom the coat. We went for walks in the forest, and to swim to the nearby lake, and then to the forest again... Can you imagine that mess? I frustrated and cut Dippi's coat off when she was a junior. We only went to one puppy show with her, where Dippi was BOB puppy. Nothing more. And my mom showed her, not me.
It was really my mom's idea of whelping Dippi, but I got excited about it. She chose the sire with me and she took care of the birth and puppies mostly. But I was there. Maybe just experiencing, but also learning and getting "the feel of it".

- - - 

Tästä pentueesta syntyi ensimmäinen oma shih tzuni Red-Deego Rebel Romance, tutummin "Dippi". Dipin kanssa kävin yhdessä pentunäyttelyssä, jossa se voitti sisaruksensa ja oli ROP-pentu. Äiti esitti Dipin vielä silloin. Kun Dippi oli puolitoistavuotias, äiti alkoi miettiä Dipin pennuttamista. Ne pennut olivat ensimmäiset yhteiset pentumme, vaikka äiti valitsikin uroksen, hoiti suurimmalta osin synnytyksen ja pentujen hoidon, ja minä vain kuuntelin ja katselin vierestä, mitä oikein tapahtui.

BOB-puppy: Jo-Kin`s Jolly Rebel and BOS-puppy: Jo-Kin´s Jolly Rajah

That was our first litter and it did set a little flame of interest in me. But the turning point was when, after some months, we went to the Speciality Show (2007) with our puppies. Oh, I was so excited! I had practised handling and grooming, and we had invited our puppy owners to the show. 

- - -

Ensimmäiset pentunäyttelyt omien pentujen kanssa sytyttivät minussa kipinän. Minä rakastin esiintymistä koirien kanssa. Viimeinen "niitti" oli, kun shih tzujen erikoisnäyttelyssä vuonna 2007 voitin "Jelly"-pentuni (Jo-Kin's Jolly Rebel) kanssa kaikki pennut! Jellyn veli "Försti" (Jo-Kin's Jolly Rajah) oli VSP-pentu, äidin "Örkki" (Jo-Kin's Jolly Royal) oli PU2 ja kolmas veli "Bruno" (Jo-Kin's Jolly Razzle) oli PU3. Se oli mahtavaa. Tuomarina oli vielä Ruotsalainen kasvattajatuomari Paul Stanton. 


And then, when I was shaking in my pants there in the ring, my girl, our bred puppy, with me showing(!) was BOB puppy! That might not seem much, but also the BOS, and the second and third best males were our bred puppies. And they definitely were not the only puppies in that show! Also the judge was a legend, I heard, a swedish judge and breeder Mr Paul Stanton.

That was just amazing for a young girl like me. And of course mom was happy and proud too. After that I was so on fire! I wanted to start breeding for real and wanted to learn everything about Shih Tzus and breeding and grooming. And I definitely wanted to show more!

That was in 2007. 
It as a new beginning - a new start. 
Totally new building of pedigrees.     
Now we have a good direction; we have my hunger and passion, and my mother's knowlige and experience.
 
And now you know why - together we make perfect!

- - -

Nyt olemme kasvattaneet yhdessä jo useamman pentueen ja useamman vuoden, eikä innostukselle näy loppua, vaan päinvastoin. Olen erittäin aktiivisesti mukana rotuyhdistyksen toiminnassa ja Johannan tehtävä on toimia mentorina, neuvonantajana sekä tukipilarina, kun koiramaailma välillä aiheuttaa kyyneliä. Ja kaikki pentumme myös syntyvät ja kasvavat Keravalla Johannan luona. 

Yhteinen päämäärämme on kasvattaa mahdollisimman täydellisiä shih tzuja, niin ulkonäön, luonteen kuin terveydenkin osalta, sekä tukea kaikkia rodusta aidosti kiinnostuneita pääsemään sisälle shih tzujen kiehtovaan maailmaan. Karvoihin katsomatta!

"Ei ole elämää ilman shih tzua"